Amélie-elokuva saa minut miettimään. Onko maailmassa oikeasti ihmisiä, jotka haluavat vilpittömästi tuottaa toisille ihmisille onnea, välittämättä siitä, onko toinen ihminen tuttu vai tuntematon, nainen vai mies? Minusta tuntuu, ettei ole. Ainakaan montaa. Nykyään kaikki ihmiset huijaavat toisiaan, satuttavat. Vain kaikista rakkaimmille voidaan olla mukavia ja heidän ilostaan voidaan vilpittömästi iloita.

Olen lukenut monta kertaa Merja Otavan Priska-kirjan. Eräässä kohdassa Priskan ystävät iloitsevat Priskan puolesta koska hän sai kirjoitelmastaan 10+:n. Kun itse sain 10+ äidinkielenkokeesta, minua haukuttiin hikeksi eikä kukaan voinut harkitakaan että olisi iloinen puolestani.

Näin koulussa. Onneksi musiikin kautta saamat ystäväni ovat täysin toisenlaisia: he onnittelivat, kun sain täydet pisteet melodiadiktaatista, eikä ollut puhettakaan haukkumisesta. Toivon että näitä ihmisiä olisi maailmassa enemmän.