"Heräsin" eräänä päivänä siihen todellisuuteen, ettei elettyjä päiviä koskaan saa takaisin.
Enkä minä koskaan tule saamaan siskoa enkä toista veljeä (jotka haluaisin), mutta joihinkin asioihin voin vaikuttaa.

Voin esimerkiksi opetella valokuvaamaan, muuttaa ulkonäköni sellaiseksi, josta pidän, ja etsiytyä pois niiden ihmisten luota, joista en pidä.
Viimeisin kouluvuoteni oli epämukavin kaikista tähänastisista. Olosuhteiden muutokset saivat parhaat ystäväni joutumaan pois luotani, jolloin jouduin olemaan luokkalaisteni kanssa. Luokallani on vain neljä tyttöä; minä, J, N ja E. J on joskus mukava, silloin kun haluaa olla, mutta sama pätee myös epämukavuuteen. N on J:n perässäkulkija ja palvelija: hänellä ei ole omia mielipiteitä, vaan J säätelee hänen ajatuksiaan. E on pitkälti oman tiensä kulkija, eikä välitä J:n ja N:n kanssa liikkumisesta tai heidän ajatustensa kopioimisesta. Se osoittautui minun onnekseni.

Vuosi oli todella rankka, siksi, että minua syrjittiin, kiusattiin, minulle ilkuttiin ja häpäistiin. Syrjimisen ja kiusaamisen syyt olivat idioottimaisia: se, että minulla on kaveri, josta J ei pidä, se, että saan parempia arvosanoja kokeista kuin muut, että olen erilainen, että en vittuile opettajille, se etten antanut J:n kopioida tehtäviäni ja kirjoituksiani. Nyt olen päättänyt lopettaa tämän kierteen.

Päivät kuluivat mykkäkouluilla, joita itse protestoin, koska ajattelen että sellaiset ihmiset, jotka eivät pysty puhumaan muiden ihmisten kanssa, ovat samanlaisia kuin sotien aloittajat: he eivät puhu, he tappavat.
Erään syrjimiskerran jälkeen (joka johtui siitä, että maalasin puukäsityötäni enemmän kuin muut, eli tein enemmän töitä!) N sanoi, että kaikki on vaan vitsiä. Minä sanoin hänelle, että hyvä on, mutta lopettakaa nämä vitsit.
Toiset kaverini voivat kutsua minua vaikka miksi huoraksi ja paskaksi, mutta se ei minua haittaa, koska he sanovat perään sen olevan vitsi, ja hymyilevät. J ja N eivät sitä koskaan tehneet.

Minä olen ihminen, jonka on hankalaa ilmaista tunteitaan. En ole kyennyt sanomaan J:lle, että tämän on loputtava, koska hän osaa tehdä elämästäni yhtä helvettiä jos vain koskaan tahtoo. Välillä hän taas on kuin mitään ei olisi tapahtunut, on minulle yhtä kaveria vaan.

Minua on loukattu. Nyt minä lopetan tämän kierteen. Tästä lähtien minua ei kiinnosta, että he syrjivät minua, koska ensi vuonna he eivät ole ainoita, kenen kanssa voin olla välitunneilla koulussa. Etsin uusia ystäviä. En välitä heistä.

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi pahaan oloon. Se on liian lyhyt myös siihen, että muut kohtelevat kaltoin. Liian lyhyt yksin olemiseen, jos sitä ei tahdo. Nuoruus on liian lyhyt pilattavaksi; sitä ei enää koskaan saa takaisin.

Tästä lähin olen oma itseni. Pukeudun niinkuin tahdon, saan niitä arvosanoja mitä haluan, liikun niiden ihmisten kanssa kenen tahdon, toteutan unelmani, en enää koskaan alistu.

En enää koskaan.